torstai 15. huhtikuuta 2021

 Tasavertaisuuden Troijan Hevonen

 

Olin pitkään ravintoloiden ja kapakoiden avaamista vastaan näinä koronapandemian ankeina aikoina. Olen ryhtynyt lepsuilemaan, ja osaan jo muuttaa mielipidettäni!



 

Ravintolat ja pubit auki, ja heti!

´Heti´ tarkoittaa Suomessa kuukausien lainsäädäntöprosessia ja peruutuslakivaliokunnan punnerruksia. Aina kannattaa kuitenkin yrittää. Koskaan ei ole liian myöhäistä, eikä liian aikaista (ravintolassakaan). Lisäksi kesään on vielä aikaa. Nyt ehdotettu ravintoloiden sulkeminen illalla klo 18 tai 19 on naurettava ehdotus. Ymmärrän ravintoloitsijoita, jotka eivät avaa kapakoitaan jos tämä ehdotus toteutetaan. Eihän kansa löydä tietään kapakkaan ennen iltauutisia! 

Sekä STM:n kansliapäällikkö Varhila, että perhe- ja peruspalveluministeri Saarikko sanoivat alkuviikosta, että kansalaisten tasaveroisuuden nimissä pitää yhdessä oluthanojen avaamisen kanssa harkita kulttuuritapahtumien järjestämisen sallimista; konsertit, museot, pitäjäjuhlat, festivaalit jne. Eikä saa unohtaa ruumiinkulttuuria; pesäpallo-ottelut, potkupallomatsit ja suunnistuskilpailut. Hyvä ehdotus. Kansan tasavertaisuuden uusi tuleminen! 



Jotta tämä ”hallittu yhteiskunnan avaaminen” onnistuisi tasapuolisesti, ehdotan että kaikissa kulttuuritapahtumissa ja -tiloissa sallitaan vähintään b-oikeudet alkoholin anniskeluun ilman hidasta ja monimutkaista lupaprosessia. Pilsneri pullo olisi oiva Troijan hevonen tapahtumateollisuuudelle ja kulttuurille. Koronakesä 2021 olisi iloinen, yltiöyhteisöllinen, merkkipaalu kansakunnan historiassa. Pesäpallon maakuntasarjassa pelaavan kotijoukkueen rökäletappio olisi helpompi kestää tuopillisella katsomossa. Ei olisi myöskään niin väliä, vaikka iltarastien viimeistä rastia ei löytyisikään. (Jussi laittoi sen parin kaljan jälkeen taskuun, ihan piruuttaan) 
Näin poistuisi myös anniskeluvalvonnan aikarajakyttäys. Selvää säästöä Valviran virkakoneistolle.Maski pois ja kippistä! Kyllä me tästäkin selvitään, ehkä jo maanantaiksi.

 

PS. Jos Dario Fo vielä eläisi, saisimme syksyksi esim. Kuopion kaupunginteatteriin satiirisen näytelmän ”Hallitus hallitsee ja villitsee kansaa”

keskiviikko 14. huhtikuuta 2021

 Pohjoisen puulla on ottajia 

 

Ylen artikkeli 29.3.2021 https://yle.fi/uutiset/3-11858640 sai minut, onko ekonomien, paperi-insinöörien ja Luonnonvarakeskuksen välillä kommunikaatio-ongelmia? Kuinka suuri runsauden sarvi Pohjois-Suomen metsävaranto onkaan?


Puun kasvu linjan Kokkola - Pyhäjärvi - Valtimo pohjoispuolella on 20 milj.m3 vuodessa. Pohjoisen metsien kasvun arvioidaan lisääntyvän 23 milj. kuutiometriin vuoteen 2030 mennessä ilmaston lämpenemisen ja tarmokkaiden metsänhoitotöiden takia. Puun käyttöä voi laskennallisesti lisätä 5,6 milj.m3 yli nykyisen määrän. Hiilinielu

tosin pienenee, mutta sehän on neuvottelukysymys, Suomen ja EU:n välillä. 

Artikkelin kuvassa on elokuussa 2018 ollut lumi maassa. Metsä ei perimätiedon mukaan tuolloin juuri kasva. Missähän nuo lisäkuutiot lymyävät? 


Tässä lista metsänostajista, nykyisistä ja tulevista.

 

Metsä Group, Helsinki, uskoo että Kemin tehtaiden hankinta-alueella, 150 km:n säteellä, puuta riittää. Tarve on 4,5milj. m3 nykyistä enemmän, yhteensä 7,6milj. m3. Ruotsista yhtiö voisi ilmoituksensa mukaan ostaa 1 milj. m3 vuodessa uuden megaluokan tehtaan raaka-ainetarpeen turvaamiseksi. Ehkä voi ostaa, ehkä ei. (lat. huom.)

 

Stora Enso Oyj, Helsinki, Veitsiluodon tehtaat sinnittelee kiristyvässä kilpailussa. Puuntarve on n. 2,5milj. m3. Yhtiö kertoo vahvuudekseen ”merellisen sijainnin ja puunhankinnan lähimarkkinoilta”. Kyseessä lienee peruskilpailutekijät, ei niinkään vahvuudet verrattuna kilpailijoihin?

 

Sunshine Kaidi (Finland) New Energy Co., Helsinki, suunnittelee Kemiin biojalostuslaitosta. Artikkelin mukaan Kaidi aikoo tuoda bioöljyä Kemin sataman kautta jatkojalostukseen. Laskennallinen raaka-ainetarve Kaidilla on 3 milj. m3. Tosin se voi käyttää kaupungin muiden puunjalostustehtaiden ylimääräisiä puujakeita ja ´sivuvirtoja´, olettaen, että kilpailijat niitä myyvät, eivätkä rakenna omia tislaamoja sellukattiloidensa kylkeen, kuten tulee tapahtumaan. Metsä Group Kemi jo tekee omaa tislaamoa. Ts. Kaidi ilmoittaa jo nyt, etteivät kotimaiset raaka-ainevarat yksin riitä tehtaan tarpeisiin. Kuinka kannattavaa on rahdata bioöljyä Aasiasta tai Etelä-Amerikasta, jossa tarkoitukseen soveltuvat kasvilajit kasvavat parhaiten.

 

Vataset Teollisuus Oy, Helsinki, luottaa Kemijärven hankinta-alueen 6 milj .m3 vuosikasvuun.Yrityksen tavoitteena on luoda ”paikallinen kuitupuumarkkina”. Sama strategia on siis kaikilla pelureilla.

 

Kaicell Fiber Oy, Kajaani, aikoo rakentaan Paltamoon sellukeittämön, joka perustuu ”lähikuituajatteluun”. Vuosittaista raaka-ainetarvetta ei ilmoiteta.

 

Kaikki yo. hankkeet ja jo toteutusvaiheessa olevat investoinnit pyrkivät luomaan omat ”luonnolliset monopolit” tehtaiden ympärille. Oligopoleilla on yleensä huono kaiku markkinataloudessa. Tosin mm. energiateollisuudessa- ja telealalla luonnollinen monopoli on enemmän sääntö kuin poikkeus.

 

 

Mitähän Metsä Groupin Äänekosken tehtailla tästä markkinoiden uusjaosta tuumataan? Sen raakapuun tarve on liki 7 milj.m3 vuodessa ja hankinta-alue on jo nyt puoli Suomea. Metsä Groupin (MetsäForest) pohjoisen metsäasiantuntijan mukaan markkinoilla on jo nyt tungosta, joten monet investointihankkeet ovat epärealistisia ja riskialttiita. Puunjalostuksen tuotekirjo kasvaa ja paikallisuus on valttia Suomen vientimaissakin. 

 

 

Jos kaikki tehdashankkeet toteutuvat, liikkuu puunostajia pohjoisessa niin, että päät yhteen kolisevat. Kuvassa on esitetty ”paikalliset kuitupuumarkkinat” 150 km:n säteellä tehdaspaikkakunnista n. vuonna 2030: 3 x Kemi, Kemijärvi, Paltamo ja Äänekoski. Sahalaitosten puunhankintaa ei ole otettu mukaan analyysissa, ei myöskään pienempien sellutehtaiden. 


Teollisuuden viesti on, että vain järeä tukkipuu säästetään sahoille, jos säästetään. Loput keitetään selluksi ja jatkojalosteiksi. Jo nyt ovat mm. hirsitalotehtaat aloittaneet oman puunhankinnan, koska puubisneksen isot ostajat kuskaavat liki kaiken suoraan sellukattiloihin!

Hyvä uutinen tässä raakapuukisassa on, että pahoin vitikoituneet vanhat talousmetsät, ja kolmeen kertaan metsitetyt pakettipellot joudutaan raivaamaan ja raaka-aine kuljettamaan sellukattiloiden alttarille. Raakapuun hintaa voi vain arvoilla, jos markkinat jaetaan oligopolisiin tehdasreviireihin. Aika näyttää lopputuloksen.




torstai 8. huhtikuuta 2021

 RAUTAKAUPPA 

 

Muistatteko Speden tv-sketsin ”rautakauppa”.

Tässä tuotantokausi 2021.

 

Menin kauppalan ainoaan, vielä hengissä olevaan rautakauppaan. Etsin ilmahormin läpivientitiivistettä huopakatolle. Nuori myyjä tuli  kanssani etsimään. Ei löytynyt, 

eikä ollut varastoluettelossakaan. Sovimme, että tilaan tiivisteen. Myyjä itse ei saanut tehdä asiakastilausta, vaan minun piti odottaa seniorimyyjää.Kaikki neljä senioria olivat varattuja. 

Sanoin: ”Noh, odotellaan. Mikäs kiire minulla.”Nuori myyjä kumartui näyttöpäätteelle ja kaupassa kävi normaali kuhina.

12 minuutin kuluttua en saanut asiaani toimitetuksi yrityksistä huolimatta.

Kaikilla myyjillä on tuttuja timpureita aamuostoksilla riittävästi.


Lähdin siis pois hyvässä järjestyksessä ja toivotin kassalle hyvät päivät. Neiti

oli seurannut tsillaustani 10 metrin etäisyydeltä ja vastasi vaisusti. Soitin kilpailijalle ja iltapäivällä kävin naapuripitäjän rautakaupasta ko. tarvikkeen matkalla saaristoon.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Vai onko?

lauantai 3. huhtikuuta 2021

 Päättymätön Lankalauantai

 

Pandemia on kuin hidastettu elokuva kristillisen kirkon pääsiäiskertomuksesta.

Helmikuusta 2020 lähtien olemme kokeneet Palmusunnuntain tietoisuuden, heräämisen. Jotakin suurta on tapahtumassa. Sitten tulivat pitkät piinaviikot, oikeammin piinakuukaudet. Välillä pilvet harvenivat ja kuulas auringonvalo valaisee maata, mutta vain hetkittäin. Takapakkia on ollut ihmisen elo. Koko maailma on kahlannut läpi pitkänperjantain kärsimyksen ja toivottomuuden. Temppelinherroja

on vaihdettu, mutta kaleerilaivojen soutajaorjat ja joukkojen centuriot l. sadanpäämiehet ovat saaneet, ihme kyllä, pitää pestinsä, Ruotsissakin. Suoneniskijät, välskärit ja Hippokrateen valan vannoneet Klaudios Galenoksen seuraajat yrittävät joka päivä tehdä parhaansa tilanteissa, joissa Triage on luokkaa A tai B. Pandemian kulloinenkin kriisipesä vaihtelee maapallolla, mutta haasteet ovat kaikkialla samat. 

 

Elämme jo kuukausia kestänyttä lankalauantaita. Näköalaton vaellus jatkuu. Fariseukset ja kirjanoppineet tekevät tempoilevia, ' vahvoja kehoituksia', perustuen suodatettuun tietoon.  Vaikeaselkoiset ja monitulkintaiset päätökset kirjataan siten, että ylipapit ne hyväksyvät. Kansa on kuitenkin ymmällään ja tulkitsee niitä mieleisikseen, oman edun mukaisiksi. Koska yksilön oma napa on lähimpänä, syntyy väistämättä kärhämiä ja käsirysyjä kuten ennen pandemiaa basaareissa ja viinituvissa.  Kansa velloo rauhattomana temppelien pihoilla vaatien oikeuksiensa kunnioittamista. Mm. jutaaminen tunturiin, matkustaminen ja kuluttaminen ovat perusoikeuksia, joihin ei saa koskea. Tässä rahanvaihtajien ja publikaanien edunvalvojat ovat yhdessä rintamassa asiakkaidensa kanssa. Karavaanipoluilla on normaali

pääsiäisruuhka. Elämme hedonismin korkeaveisun aikaa, sanovat jotkut harvat kirjanoppineet.

 

Vielä sentään rahaa vaihdetaan basaareissa lamppuöljyyn, tuoreisiin hedelmiin

ja hirssisäkkeihin. Näin pääsiäisen aikaan myös mämmi, palmunlehvät, karitsanliha

ja happamaton leipä käyvät hyvin kaupaksi. Pieni ihme on, että kamelikaravaanit kulkevat edelleen tuoden itäisten maiden herkkuja kiittämättömän kansan nautittavaksi. Kamelikuskit ovat tämän sodan kiistattomia sankareita, jotka terveytensä vaarantaen pitävät yllä yltäkylläisyyden harhaa rahanvaihtajien eduksi.Ja mikä tärkeintä, ylimmäinen juomanlaskija pitää kojunsa auki liki jokaisen basaarin nurkassa.

 

Kokoontua saa, ei saa, saa. Liikkua saa, ei saa, saa.

Pandemiasäännökset vaihtelevat heimoittain. Efraimilaisille aluehallinto asettaa eri säännöt kuin isaskarilaisile. Sisämaassa asuvat manasselaiset tekevät omat sääntönsä, kuten aina. Ne viäräleuat pitävät omiensa puolta yli yhteisen edun, aina! Vanhukset ja hurskautetut eristetään edelleen yhteisöistä. Heille tämä Talvisota II on kestänyt jo yli 400 päivää. Eijaa!

Vaan toisin kuin kristikunnan aamunkoitossa, nyt Pontius Pilatus, fariseukset ja kirjanoppineet rohkaisevat kansaa. ”Kyllä tästäkin selvitään.”, toteaa Pontus Pilatus. Samoin Kyrenius (Publius Sulpicius Quirinius), Syyrian maaherra, valaa uskoa paremmasta huomisesta hallintoalamaisilleen. Roomasta Valloniaan siirretty vallan keskus kehottaa näin tekemään, ja saarnaamaan vereen siirrettävien elämäneliksiirien puolesta.  ”Mehän poijaat totellaan!”, toteavat maaherrat. Pia Desideria (hurskaita toiveita) toteaa kansa, napinoi mielenosoituksissa ja kokouksissa, vaikka ne ovatkin kiellettyjä. Virtuaalisia savitauluja ja seinäkirjoituksia rustataan niin, että sähkömagneettinen myrsky raivoaa maapallolla. Magiaa, salaliittoteorioita ja valheita. Sitä on ihmiskunta osannut aina toisilleen osannut väsätä.

 

Vaan jossakin kaukana, vuorten takana on toivon ja pelastuksen kajo. Ihmiskunnan tietoisuus perustuu faktaan, tunnettuun tietoon, yhteisiin kokemuksiin ja ennen kaikkea uskoon. Sitä on tämäkin pääsiäisaamun odotus. Tunne on vahva, että jotakin parempaa on vielä edessäpäin. Kaikkia ei tulevaisuudenusko puhuttele, mutta suurin osa ihmiskuntaa kokee näin. Auringosta katsotaan aika ja kuunkierrosta tehtävät (task lists). Moni meistä vielä uupuu, kaatuu ja katoaa ennen kaivattua pelastusta. Sitä ennen on vain jaksettava uskoa ja jaksaa. Yhdessä, yhteisöllisesti koettu on helpompi kantaa. Yksin purnaavat ja kaikkea epäilevät luovuttavat ensimmäisinä.


Päättymätön lankalauantai on vain mielemme tuote. Hyvää pelastusta, hyvää pääsiäistä!