perjantai 5. maaliskuuta 2021

 Iissä on tuulta, mutta onko ideaa 

Suomessa oli 12/2020 821 tuulivoimalaa. Voimaloista 35% on Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla 25% ja Lapissa 15%. Muu Suomi on rakentamisessa jäljessä. Onko pohjoisessa parempaa tuulta? Etelä-Suomen asukkaat eivät halua maisema- ja luontohaittoja itselleen. Helen Oy, Helsinki, esittelee ylpeänä Honkajoen uutta tuulivoimalainvestointiaan (hall.pj. Osmo Soininvaara 2/2021). ”Kyllä silmä tottuu.”, sanotaan tuulivoimaloiden alla asuville. Energian tuotanto pitäisi rakentaa lähelle kuluttajia, helsinkiläisiäkin. Odotamme Harmajan matalikolle 300 myllyn merituulivoimalaa. Kyllä silmä siihenkin varmaan tottuu.

 

Keski-Pohjanmaan kunnat kaavoittavat kilvan lisää tuulivoimaa. Tämän kuukauden ”kaavoituskatsaus”: Ylivieska (Abo, Saksa), Haapavesi (VSB, Saksa), Lestijärvi (OX2, Ruotsi) yht. noin 200 myllyä. Koska tämä tuulienergian kauneuskilpailu on pop, kutsuttakoon tuulimyllyjä jatkossa ”tyylimyllyiksi”. Tuulivoimakansanpuistoja näistä ei saa, ellei koe aidattuja, suljettuja alueita puistomaisiksi.

 

Kiihoke kuntien tuulivoiman kaavoituksessa on kiinteistöverotuotto. Kannattaako kuntien kadehtia toisiaan? Iin arvioidut kiinteistöverot tuulivoimasta 2021 ovat n. 1.2 milj.€ / 3,4% verokertymästä. Kun kunta joskus 2030 on rakennettu täyteen voimaloita (yli 200 kpl), verokertymä on arviolta 3-4 milj.€. Simon tuulimyllyverot olivat 2019 n. 632´000€ / 4,9% verokertymästä.  Kalajoki 2019 1,75milj.€  / 4,2%. (Lähde: Tuulivoimayhdistys). Mikään kultakaivos ei tuulivoima kunnille ole. Automatisoitujen voimaloiden työllistävä vaikutus on olematon ja tuotot valuvat ulkomaisille sijoittajille. Koska näköpiirissä ei ole kokonaisverotuottojen suurta kasvua, eivät kiinteistöverot pelasta kuntien taloutta. Ikuinen talouden tasapainotus ja valtionosuuksien varassa kitkuttelu jatkuu. ’Haitat ja ikuisesti pilattu maisema meille, eurot muille’. 

Kaikkia tuulivoimakuntia vaivaa sama ennuste: väestömäärä vähenee ja ikääntyy nopeasti. Huoltosuhde on kestämätön eikä tuloverokertymä kasva suhteessa kulujen kasvuun. Jatkuva supistaminen, leikkaaminen ja kuntaliitoksetkaan eivät ole ratkaisu. Tarvitaan uusia ideoita ja ennen kaikkea uusia kuntalaisia.

Kuntalaiset eivät halua tuulimyllyjä, vaan tulevaisuusinvestointeja ja päätöksiä, jotka eivät ole suomalaisen energian ja luonnonvarojen siirtomaapolitiikan jatke. En ole vielä kuullut yhtään kannanottoa, visiota tai suunnitelmaa, miten Ii aikoo hyödyntää 4-tien ja rautatien muodostamaa kasvupotentiaalia välillä Räinänperä – Asemakylä – Harisoja – Olhava. Liikenne ja kauppa siirtyvät uuden ohitustien myötä pois Haminasta 10 vuoden sisällä. Annetaanko kaikkien ohittaa Ii 120 km/h, autolla tai junalla? Vielä 1950-luvulla asemakylä oli Iin kaupan ja liikenteen keskus, jossa junatkin pysähtyivät. Sellaisen sen soisi olevan tulevaisuudessakin, liikenteen solmukohta. Ei suunniteltu paikallisjunaliikenne saa olla oululaisten yksinoikeus! 
On viimeiset hetket aloittaa Hamina-Asemakylä -seudun kehittäminen; maankäytön ja liikenteen suunnittelu ja talouspoliittinen edunvalvonta maakuntatasolla unohtamatta Olhavaa, Kuivaniemeä jne. Hamina on edelleen viihtyisä hallinnollinen keskus ja mukava paikka asua joen partaalla. Joen, jonne nousee lohi, kun luonnonmukaiset vaellusuomat on avattu ohi vesivoimaloiden. Missä ovat ne tulevat kuntapäättäjät, jotka uskaltavat katsoa pidemmälle ja vaatia tulevaisuudelta enemmän?
Tulevaisuuden Ii voi olla vetovoimainen ja tulevaisuuteen katsova, kaikkien kuntalaisten Ii. 
Tuulivoimalat istuvat kaikin tavoin huonosti tähän visioon. 

 

Jouko Häyrynen

Pohjois-Ii 

 Julkaistu Rantapohja-lehdessä 2.3.2021  www.rantapohja.fi  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti