torstai 25. helmikuuta 2021

 Elämän Tarkoitus


Verohallinnon eläkeasiantuntija Radio Suomen Päivä 5.2.2021:

”Uravalinta kannattaa tehdä silmällä pitäen eläkekertymää.”


Oletan, että nuoret hakeutuvat toiveammatteihinsa. Verokertymästä en ole kuullut opinto-ohjaajien keskustelevan. Saatan olla väärässä. Veronmaksajien ansiotulokertymä on kunnille ja valtiolle on tärkeä. Valtion kassaan kyllä mahtuu ja menojakin osataan keksiä ansiokkaasti.

Ikäluokkamme ovat pienet ja kilpailu eri alojen välillä kova. Toisen asteen oppilaitosten välinen kauneuskilpailu, pakollinen yhteishaku, on jälleen alkanut. Voisiko joku valtionhallinnosta muistuttaa, että Suomessa ei työnteolla rikastu. Verotus pitää siitä huolen. Kannattaa rakentaa itsensä näköinen elämä ja työura. Nuorten ohjaaminen ”rahakkaisiin hommiin” on destruktiivista. 

 

Matalapalkkaisissa ammateissa on työvoimapula, vaikka eläköityminen ja varhainen työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen työmarkkinoilta (nyt 20´000 vuodessa) on maltillisesti vähentynyt. Työurat ovat marginaalisesti pidentyneet. KEVA:n toimitusjohtaja Kietäväinen Ylen Aamu-TV:ssa 18.2. oli syystäkin huolissaan. Kuntasektorilla työskentelee 0,5 milj. suomalaista, joista 1/3 jää eläkkeelle vuoteen 2030 mennessä!

Puutelistan kärjessä ovat mm. erityisopettajat, sosiaalihuollon ammattilaiset ja lastentarhanopettajat. Ei todellakaan korkean eläkekertymän ammatteja. Puute on kova, esim. sairaanhoitajilla 8´000 avointa työpaikkaa, joista 3´500 Helsingissä.

Työvoimapula on akuutein syrjäseuduilla, nuorista tyhjentyneissä maakunnissa (Lappi, Kainuu, Etelä-Savo, Etelä-Karjala). Kun maakunnassa on 1/3 lääkärien vakansseista täyttämättä, hätä on jo suuri. Suurten kaupunkien väliset alueet ovat myös vaikeuksissa. Kaupungistumisen myötä syrjäseutukuntia löytyy kaikkialta maasta.   

 

Ei tule hyväksyä, että kunta- ja sote-sektorille (2023 valtion työntekijöitä) ei ole riittävästi työvoimaa. Koulutuksen määrällinen lisääminen ei auta. Hakijoita ei ole riittävästi. On avattava nopeasti rajat mm. filippiiniläisille, thaimaalaisille ja vietnamilaisille ns. peruskoulutetuille työnhakijoille. Työperäisen maahanmuuton kynnystä tulee madaltaa myös suomalaisten asenteissa. Samoin muuttajien lisäkoulutus ja kotouttaminen on järjestettävä laadukkaasti. Uudet maahanmuuttajat ovat tulleet jäädäkseen, kun otamme heidät hyvin vastaan. Kyse ei enää ole töistä, jotka eivät kantaväestölle kelpaa. On vain työtä ilman tekijöitä.

On surullista, että osalle virkamieskuntaa kansalainen on vain resurssiyksikkö, ei yhteiskunnan jäsen. Eipä ihme, että yhteiskuntamme arvot koventuvat. Suunta voidaan, ja se tulee, kääntää positiiviseksi laajentamalla ymmärrystämme hyvinvointivaltion toimintaperiaatteista. Ruotsissa muutos onnistui 1980-luvulla, kun maahanmuutto oli voimakkaimmillaan. Meilläkin muutos onnistuu, kun hyväksymme tosiasiat ja ryhdymme toimimaan sen mukaisesti. Poliitikkojen tahtotilasta tähän muutokseen en ole vielä kovin vakuuttunut. 

 

Sitku-elämä istuu tiukasti suomalaisessa mentaliteetissa.

Pitääkö elämän ensimmäiset n. 65 vuotta elää eläkeikää varten mottona ”Sitku pääsen eläkkeelle.”? Työntekoa n. 40 vuotta kovalla palkalla kärsien masennuksesta ja henkisestä 

kuormituksesta johtuvista psykosomaattisista oireista, ja laskien päiviä kaiken kärsimyksen korvaavaan eläköitymiseen. Tämäkö on suomalainen elämän tarkoitus?


Julkaistu 5.3.2021 Turun Sanomat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti