tiistai 31. maaliskuuta 2020

Synnyinseudun puolesta


   Synnyinseudun puolesta


Ensin meiltä vietiin metsät ja saimme tilalle homogeenisiä puupuistoja. Sitten meiltä vietiin joet ja saimme tilalle kuivat, haisevat uomat, kadonneet pohjavedet ja kalattomat voimala-altaat. Nyt ollaan viemässä loputkin luonnosta ja rakentamassa tuulivoimapuistoja pitkin kankaita satunnaissähköntuotannon tarpeisiin. Tälle käänteiselle kehitysaluepolitiikalle on yli 70 vuotta ollut yhteistä raaka-aineiden, energian ja kaiken lisäarvon siirtäminen etelään; uittamalla, laivoilla, rautateitse tai voimalinjoja pitkin. Mitähän seuraavaksi? Kilometrien syvyiset maalämpökaivotko? Tämä on suomalaista siirtomaapolitiikkaa, jolle ei loppua näy.

Murheellisina ja hämmästyneenä olen seurannut suunnitteluvaiheessa olevia tuulivoimapuistoja Iissä, Olhavassa, Kuivaniemellä, Simossa jne.
Mikä pahinta, kunnat ovat posket punaisina tukemassa toimintaa. Kuntien saamat kiinteistöverot eivät ole tuloja, vaan ympäristötuhojen, metsäluonnon pilkkomisen ja rakennetun kulttuuriympäristön tärvelemisen sakkomaksuja. Sama koskee myös verotuloja vesivoimaloista. Kuntien tulee nähdä luonto tulevaisuuden mahdollisuutena, ei vain tuloina menetetyistä luontoarvoista. Rohkaisen Kiiminkijokivarren asukkaita pitämään hyvää huolta kotijoestanne, ettei käy kuten Iijokivarressa.
Tuulivoimaloiden tuotot valuvat yhteisöveroina etelään ja ulkomaisille sijoittajille osinkoina. Jo suunnitteluvaiheessa markkinoidaan maailmalla erinomaisia sijoitusmahdollisuuksia (Ollinkorpi, Yli-Olhava, Rantsila jne.). ”Ilmatar rakentaa ja toimittaa voimaloita kansainvälisille sijoittajille.” (Yle 11/2017). Vuonna 2019 rakennetuista tuulivoimaloista yli 90% on ulkomaalaisomistuksessa.
Maailmalle häipyvät myös tuulisähköstä saatavat päästöoikeudet. Näitä ”aneita” huutokaupataan pörsseissä. Suomessa uusiutuvan energian lainsäädäntö on yhtä löysä kuin kaivoslakimme.

Tiedoksi, että täällä etelässä ei tuulimyllyjä juuri näy. Kuka nyt haluaisi kotimaisemansa pilaantuvan, kun pohjoisesta löytyy hölmöjä sijaiskärsijöitä! Poissa silmistä, poissa mielestä.
Kaikki energia-alan toimijat tietävät, että on hullua kuskata sähköä Suomen päästä päähän, mutta vastustus rakentamiseen pohjoisessa on vähäistä ja lupaprosessi paljon nopeampi ja helpompi kuin etelässä.  Tiheä metsäautotieverkko houkuttelee myös pohjoiseen.
Liki puolet uusista, sunnitteilla olevista suurista tuulivoimapuistoista sijoittuisi Pohjois-Pohjanmaalle (67kpl), ja loput Etelä- ja Keski-Pohjanmaalle (76kpl). 
Suurten voimalayksiköiden sijaan olisi paljon tehokkaampaa tuottaa energia hajautetusti, siellä missä kuluttajatkin ovat. Lisäksi yhteiskunnan energiatehokkuus paranee koko ajan, joten sitäkin kautta vähenee luonnon turmelemisen tarve uusiutuvan energian kaiken siunaavan nimikkeen alla.

Maaseutu-Suomi käy jatkuvaa olemassaolon kamppailua. Juna vain vie, ei tuo enää ihmisiä. Siksi on tiivistettävä rivit, lopetettava puoluepolitikointi ja pidettävä Pohjoisen puolta. Vaatikaa hyvät iiläiset valtiovaltaa pysäyttämään tämä irvokas kotiseudun tuhoaminen. Jos tämä älyttömyys on pakko  toteuttaa Pohjois-Pohjanmaalla, osoittakoon valtio tuulimyllyjen paikat omilta mailtaan, kaukana asutuksista. 


Mielipidekirjoitus julkaistu Rantapohja-lehdessä (www.rantapohja.fi ) 19.3.2020

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti