sunnuntai 17. lokakuuta 2021

 Hoo, jos mina olen musta

 

Kaleva 11.10.2021; Tiernasäätiö on suuressa viisaudessaan määrännyt, etteivät Oulunseudun pojat saa enää mustata naamaansa joulun alla, kun kiertävät laulamassa joulun ilosanomaa  talosta taloon. Keisari Aleksanterin ylistäminen kiellettiin jo YYA-Suomen aikoihin. Meitä Tiernasäätiön hallintoalamaisia sitoo kuitenkin lapsuuden vahvat muistot ja ikuinen tiernapoikaystävyys.

 

Meitä oli neljä poikaa v. 1965 joulun alla Pohjois-Iin koulun voimistelusalin "näyttämöllä". Minä/Herodes, toinen Jouko/Murjaanien Kuningas, Teuvo/Knihti ja Seppo/Mänkki. Minä ja Jouko2 taistelimme jo äänenmurroksen kanssa. Teuvolla ja Sepolla oli vielä studiokelpoiset äänet, joista Seppo Hovikin olisi ollut kateellinen. Jouko2 joutui polttamaan aitoa pullonkorkkia kynttilänliekissä ja mustaamaan naamansa. Me muut teimme noella vain komeat viikset. Ei muuten lähtenyt korkin noki yhdellä naamapesulla, ei!
Meidän ensi-ilta meni kansanterveydelle. Mummit ja äidit istuivat etupenkissä. Toinen esitys oli yhteiskoulun joulujuhlassa. Täysi tupa, n. 400 katsojaa. Jälleen Jouko2 mustasi naamansa manaillen tulevaa "juuriharjahoitoa" kasvojen puhdistamiseksi. Keikka meni ihan hyvin ja aplodit olivat muhkeat. Mänkki-Seppo kulki pitkin salia muovinen kypärä kädessä keräämässä ”lanttia ja tähteemme kynttilän pätkää”, kun me muu lauloimme pari joululaulua encorena. Palkkio oli meidän lapsitähtien silmissä runsas. Keikka oli mahtava itsetunnon kohotus ujoille nuorille miehille heittäytyä lavalle yleisön eteen! Muutama vuosi myöhemmin oli stagelle helppo nousta bändin mukana.


Emme me, viattomat nuoret, tienneet rasismista, blackfacesta, rotusyrjinnästä, BLM-kampanjasta yms. yhtään mitään. Sen tiesimme maantiedonkirjoista, että maailmassa on ihmisrotujen neljä pääluokkaa; mustat, keltaiset, punaiset ja valkoiset. Kummaksuimme, miten aasialainen voi olla keltainen ja intiaani punainen, mutta kaikkea ei voi alaluokkalainen ymmärtää, eikä opettajalta uskaltanut kaikkea kysellä. Meille murjaanien kuningas oli tasavertainen hallitsija Herodeksen rinnalla, kuningas kuninkaiden joukossa. Kriittisessä tarkastelussa voitaisiin tiernapojista poistaa Herodes kokonaan, etnisen puhdistuksen ja kansanmurhan aloittaja, ja knihti sen toteuttajana, koska oli tietoinen mitä teki. Historiassa tällaisille julmureille on asetettu kuolemantuomio, ja se myös toimeenpantu. Tällä ajatusmallilla on vielä nytkin tuomitty holokaustin viimeisiä toteuttajia ja läheltä seuranneita natseja vankeusrangaistuksiin.


Voi teitä Tiernasäätiö, kun lankauduitte pahasti, ajoitte miinaan, antauduitte somevaikuttajien armoille, otitte yliherkän sordiinon, uskoitte ns. yleisen mielipiteen kaikkivoipaisuuteen ja ennen kaikkea kastelitte omat muronne. Me entiset tiernapojat, ja meidän uskollinen yleisö, olemme valveutuneita, avarakatseisia ihmisiä. Me uskomme tasa-arvoon ja ihmisten väliseen yhteiseloon. Aivan vakuuttunut en ole Tiernasäätiön sadanpäämiehistä ja temppelin ylipapeista, jotka määräsivät murjaanien kuninkaan valkopesun. 
Historialle emme voi mitään. Jeesuksen seimelle tuli paimenten lisäksi kolme itämaan viisasta miestä uhraamaan ”
 kultaa, pyhää savua ja mirhamia” (Matt. 2:1-12). Uskoo ken on uskossa, mutta täyttyykö onnettomassa valkaisupäätöksessä kenties jumalanpilkan tunnusmerkit?
Suomi on  vuonna 2022 ensimmäistä kertaa historiassa YK:n Ihmisoikeusneuvoston varsinainen jäsen. Tiernasäätiönkin tulisi tämä huomioida.

Ja me toivotamm', ja me toivotamm' onnellista ja hyvää joulua.

 

Jouko Häyrynen

Herodes

perjantai 8. lokakuuta 2021

 Raakamaa on raaka maa

 

Tietokirjailija Soininvaara toteaa, että yksityisomisteisen maan arvonnousu on kunnan ja valtion investointien ansiota; tiet, rautatiet jne. (Yle Uutiset 29.9.2021).

Entäpä tilanne, jossa maan arvo laskee kunnan kaavoitustoimien takia; tiet, rautatiet, tuulivoimalat, kaivokset, teollisuusalueet jne.? Yksityisellä maanomistajalla on sangen vähän sanottavaa, kun kunta kaavoittaa lämpövoimalan naapuriin tai valtion rautatielinjaus halkaisee kotitilan järvimaiseman.

 

Maankäyttölaki on yksiselitteinen ja kunnan kaavoitusmonopoli koskematon, joka usein tukee isojen yritysten tavoitteita. Esim. Helsingin Helen Oy, on ylpeä ensimmäisistä tuulivoimaloistaan Isojoen Lakiakankaalla. Linnuntietä matkaa on 200 km Kolmen Sepän Patsaalle. Niemikaupungin asukkaat ovat innoissaan, mutta isojokiset eivät niinkään, ”poissa silmistä, poissa mielestä”. Luonto tärveltyi ja tulot menevät Helsinkiin. Tuulivoimaloista kunnalle saatavat kiinteistöverotulotkin alenevat ajan funktiona. Sitran energiaraportti (Yle 28.9.2021) tukee maatuulivoimaloiden rakentamista, joka on suora kehotus jatkaa villiä menoa maankäytössä. Kyseessä ovat 20+ vuoden maanvuokrasopimukset, joita pääsääntöisesti ulkomaiset investoijat tekevät kunnan kaavoituksen tukemina. Todellista ekoajattelua olisi rakentaa esim. Helsingin Harmajan tai Turun Maanpään edustalle 1000 tuulivoimalaa kuluttajien läheisyyteen (vrt. Ahvenanmaan merituulivoimalahankkeet). 

Kuka siis omistaa maan? Yksityisen omaisuuden suoja ei Suomessa koske maanomistajia. Kiinteistöjen pilkkominen kaavoituksella ja ”rusinat pullasta” -lunastukset ovat mielestäni kaikuja sodanjälkeisestä Suomesta, ja nykyisen lain henkeä rikkovaa maaomaisuuden alennusmyyntiä. Kun maankäyttö ja omistus irrotetaan toisistaan, syntyy tilanteita, joissa enemmistön mielipidettä ohjataan yhteisen hyvän nimissä. Sen olen itsekin nähnyt, kuinka maatilakaupan jälkeen kunta yritti käyttää etuosto-oikeutta (jota ei ollut) lunastaakseen kaikki tilan jokirantapellot asuntorakentamisen tarpeisiin raakamaan hinnalla. Peltomaa olisi siis otettu pois, mutta tilakeskuksen olisivat uudet omistajat ”saaneet pitää”. 
Suomalaiset muuttavat keskuskaupunkeihin ja ymmärrettävästi rakennusmaan tarve kasvaa. Maanomistuksen siirtymisessä pitää kuitenkin olla ”reilun kaupan pelisäännöt”. Raakamaalla tulee olla markkinaehtoinen hinta. Maaseudun kansalaiset ovat saaneet haukkumanimen NIMBY (Not in my backyard, ei minun takapihalleni). Onko arvokkaampaa puolustaa Helsingin huviloiden säilyttämistä, kuin rakentamattoman luonnon säilyttämistä jälkipolville?

 

Lainassahan maa meillä on, vain yhden sukupolven kerrallaan. Entäpä, jos noita sukupolvia on 10 peräkkäin? Tällainen alue luokitellaan kansallismaisemaksi, kulttuuriperimäksi ja suojeltavaksi alueeksi, ellei suomalainen kunta tule väliin.

 

Jouko Häyrynen

kaksoiskuntalainen Salo & Ii

tiistai 28. syyskuuta 2021

 Vihreä siirtymä

 

Globaalisti tiedotetaan, että ruoan hinta nousee voimakkaasti seuraavan 12 kk:n aikana. Syinä ovat alkutuotannon volyymi, viljelytapojen muutos ja ruoan saatavuus kuluttajille.

 

Aamukahvikaverini, Ylen Aamu-TV, keskusteli tänään 29.9. Vihreästä Siirtymästä. Ei, kyseessä ei ole Vihreän puolueen vyörymäinen vaalivoitto aluevaaleissa 2022, ts. vihreä jytky. Uteliaat voivat lukea VVM:n sivuilta, miten 822 milj.€ 2021-2035 käytetään kansamme parhaaksi. 

https://vm.fi/vihrea-siirtyma Tavoitteena on ”Hiilineutraaliuden saavuttamnen vuoteen 2035 mennessä ja pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen vuoteen 2030 mennessä.” Tämä tarkoittaa merkittäviä muutoksia suomalaiseen ruoantuotantoon. Uudet viljelymenetelmät ovat nykyistä kalliimpia, ainakin aluksi. Ts. maatilatalouden tulot jatkavat alamäkeään.

 

TV:ssa asiantuntijat ja intressiryhmien edustajat painottivat luonnonmukaisen ruoantuotannon kustannustehokkuutta, kilpailukykyä ”globaalissa kilpailussa”.  Se tarkoittanee Suomen elintarvikemarkkinoiden avaamista nykyistä laajemmin, ja etenkin tuontia EU:n ulkopuolisista maista. Reilunkaupan tuotteetkin joutuvat aivan uuden kilpailutilanteen eteen, kun solidaarisuustuotteiden rinnalle tulee naapurikylistä kilpailevia tuotteita suomalaisten valittaviksi.
Yksi haastateltavista nosti, ehkä vahingossa, kissan pöydälle ja painotti Suomen kuluttajahintojen kilpailukykyä kansainvälisiä kilpailijoita vastaan. Aivan så!
Eiköhän aloiteta maatalouden tulonjakotalkoot ottamalla tarkasteluun elintarvikkeiden jalostusprosessin ja vähittäiskaupan osuudet ruoan kokonaishinnasta. Sana ”vähittäiskauppa” tarvitsee myös päivityksen. Kolmen konsonanttikaupan (K S L) hegemonia elintarvikkeiden vähittäismarkkinoilla on vaikuttavan ylivoimainen. Vähittäiskauppa on mielestäni oligopolikauppaa, lain rajoissa mutta rimaa hipoen.

 

… ja sitten ruokaostoksille!

perjantai 17. syyskuuta 2021

 Mitäs me hiilihamsterit

 

 

Suomen jälleenrakentamisessa sotien jälkeen oli puunjalostusteollisuudella merkittävä rooli. Kemi-, Ii- ja Oulujoen irtouitot olivat voimissaan 1940-luvun lopulta aina 1960-luvulle. Samoin monissa muissa vesistöissä on uitolla pitkät perinteet. Vaikka ”hännät” siivosivat uittojokia aina näin syksyisin, jäi paljon tukkeja, propseja ja pöllejä keräämättä. Uittoväylissä oli syyskesäisin ”kekkapäitä”, l. tukkeja ja propseja joiden toinen pää oli jo painunut joenpohjaan. Jokivarren kansalle oli aikamoinen yllätys, kun propsi tuli veneen kokasta läpi ylävirtaan kuljettaessa! Syksyllä puut painuivat jokien pohjiin. Vuosikymmenien saatossa suvantokohtiin kerääntyi paksu kerros puutavaraa avouiton jäljiltä. Edelliset sukupolvet olivat tietämättään kaukaa viisaita jättäessään puutavaran jokiin.

 

Sitten joet padottiin vesivoimaloilla ja puutavara raivattiin pois. Tämä toimenpide olikin ympäristörikos! Nykykäsityksen mukaan uppotukit olivat suuri ekoteko ja tehokas tapa sitoa hiiltä. Mielipidekirjoituksessa HS 30.8.2021 ”metsälisenssit” L. Mehtätalo ja J. Lappi vaativat hiilinielun ylläpitämiseksi puunkäytön muutosta. He toteavat, että kuutio puutavaraa sitoo noin tonnin hiiltä. 

Metsäherrat ehdottavat myös, että raakapuuta voitaisiin upottaa meriin ja soihin, tai haudata erämaan hiekkaan. Tämä olisi metsänomistajalle kannattavampaa, kuin puun myynti metsäteollisuudelle, koska hiilidioksitonnin hinta päästökaupassa l. hiilipörssissä on nyt korkeampi kuin kuitupuun kuutiohinta! Kuka vielä sanoo, että pörssipeli on vain laillistettua uhkapeliä?

Tämä hiilitonnin kannattavuuslaskenta ei tietenkään ota huomioon puun korjuun ja kuljetuksen aiheuttamaa hiilijalanjälkeä, mutta teoreettisissa yhtälöissä ei yleensäkään oteta kaikki muuttujia huomioon. (insinöörin huomio) 

 

Tuodaanko puun hautaaminen ratkaisumalliksi poliittiseen kiistaan turpeesta ”uusiutuvana energianlähteenä”? Uusiutumiskiertoa l. maatumista ei varmaankaan voida nopeuttaa, mutta turvetta kyllä syntyisi jo loppuunkalutuille turvesoille. Tosin tieteellisesti todistettu yli 4000 vuoden uusiutumisaika ei nykyisikään koske Pudasjärven soita. Siellä kerrotaan soiden turvekerroksen kasvavan 1 cm/vuosi (Iin Ilmastoareena 20.8.2021), mutta se onkin toinen tarina.

 

Ajatus raakapuun hautaamisesta on sittenkin hiukan outo. Pitäisikö metsänkasvua kiihdyttää metsänhoidollisin keinoin, jotta saataisiin lisää tuottoa päästökaupan hiilipörssissä? Ts. puupeltojen tuotto säilöttäisiin ”puukellareihin”, kuten Veikko Huovisen Hamsteri-kirjan Rurik ikään. Koska näemme ensimmäisen puutavararekan kurvaavan esim. Ajoksen tai Veitsiluodon satamaan ja kaatavan kuorman mereen viereisen sellutehtaan sijaan?

 

Jouko Häyrynen

kaksoiskuntalainen, Ii

 

Julkaistu Kaleva-lehdessä 18.9.2021

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Kun vähemmistöstä tuli enemmistö

 

Pohjoismaisen ihmisyyskäsityksen mukaan tulee vähemmistöjä suojella, puolustaa niiden oikeuksia ja antaa mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään yhteisöissämme. Tämän olemme tunnustaneet ja tätä noudatamme, mikä oikein onkin. Totalitaarisissa valtioissa kuten Venäjä ja Kiina asia tulkitaan päinvastoin, mutta se ei kuulu nyt tähän tarinaan, vaikka asia kuuluukin koko maailmalle.

 

Pandemian ensimmäisen vuoden aikana me kaikki suomalaiset olimme suuri enemmistö l. rokottamattomia kansalaisia. Kun massarokotukset alkoivat, tuli esiin näkemyksiä rokotusten puolesta ja vastaan. Osa julkaistiin Spede-huumorilla, osa perustuen tieteellisiin faktoihin, osa uskomuksiin ja luonnonhoitoihin ja tietysti uskonnolliset suuntaukset otettiin myös lyömäaseiksi. Rokotusten prioriteettijärjestys tehtiin vähemmistöjen ehdoilla, mikä oikein olikin; etusijalla vanhukset, kroonisesti sairaat ja muut väestöryhmät, joiden on todennettu olevan alttiita koronavirukselle. Vähemmistönä oleva, kasvava, rokotettujen joukko aloitti päättäväisen kampanjan rokotusten puolesta, koska ne ovat kaikille maksuttomia. Haittaoireista huolimatta ne on osoitettu tarpeellisiksi yhteiskunnan ja kansalaisten turvaamiseksi. Eri mielipideryhmien debatille (lue: somen paskaraivolle) ei ole vieläkään tullut loppua ja eduskunnan takapenkistä löytyy mielipidelinko, jolle jopa Vladimir Zhirinovski olisi kateellinen.

Tänään on tilanne toinen. Suomessa enemmistö on rokotettu ja rokottamattomat ovat nyt vähemmistönä. Rokotetut voivat todistetusti kantaa ja levittää tautia tietämättään. Virus on ikään kuin loinen tai polyyppi, josta me rokotetut emme tiedä mitään. Olemme siis vaaraksi rokottamattomille, koska he ovat todennäköisesti terveitä. Koronan salakavala muoto on sen sairastaminen oireettomasti. Joka tapauksessa vähemmistö on vaarassa!

 

Miten suojella vähemmistöä enemmistöltä? Kasvomaskien käyttö ja käsien desifiointi ovat nyt rokotettujen hyväntahtoinen suojatoimi rokottamattomille. Emme pärski viruksia ympäriinsä, vaikka niitä kuljetammekin sinne tänne. Suojavälit (turvavälit) ovat myös osoitus yhteisöllisyydestä, ja merkki vähemmistölle enemmistön yhteisöllisyydestä ja ”rauhanomaisen rinnakkaiselon tahdonilmaus”. Liki meitä kaikkia ärsyttävät kokoontumiskiellot ja -rajoitukset ovat myös vähemmistön turvaamistoimenpiteitä. Totta, pubissa istuminen yksin tai kahden metrin päässä kaverista näyttää juomiselta vain juomisen vuoksi. Siinäpä oiva itsetutkiskelun kohde ja materiaalia käyttäytymistieteen jatko-opiskelijoille ja tutkijoille. Konsertti-, teatteri- tai elokuvakokemus on enemmän yksilöllinen, mutta sen jakaminen esityksen jälkeen ei olekaan yhtä luontaista kuin ennen (kts. edellä ’pubissa istuminen’).

 

Yksilönsuoja on demokratiamme yksi kulmakivistä ja perustuslain tarkasti määrittelemä. Pandemian aikana valtiovallan laatimat säädökset ja ohjeet kolistelevat usein perustuslain portteja, tai ainakin portinvartijat kommentoivat hermostuneesti julkisuudessa.

Mitäpä jos kuitenkin uskaltaisimme kokeilla konkreettista vähemmistönsuojaa, jota vähemmistöt todennäköisesti arvostelisivat äänekkäimmin? 
Jokainen kahden (kohta kolmen) koronarokotuksen saanut joutuisi kantamaan näkyvää merkkiä; värillinen rintanappi, huivi, lippalakki, hattu, pipo tms., joka identifioisi kantajan rokotettuun enemmistöön. Värikoodia käytettäisiin vain niin kauan, kun se THL:n ja kaikkitietävän STM:n mukaan olisi välttämätöntä. Näin rokottamaton vähemmistö voisi helposti välttää enemmistön potentiaalista, saastuttavaa viruslinkousta. Maskien käyttö ja turvavälit voitaisiin väriä tunnustavan enemmistöryhmän sisällä poistaa, ja vähemmistön suoja ja oikeudet olisivat turvatut yhteiskunnan kannalta edullisin keinoin. Samalla säästyisimme toimimattoman, kökkö-digisovelluksen kehittämiseltä, jota kaikki eivät kuitenkaan käyttäisi yksilön oikeusturvaan vedoten. Samoin työpaikoilla toimisi sanaton viestintä, eikä julkisuudessa keskusteltu työnantajan velvollisuus hoitaa pandemia-ajan työturvallisuutta aiheuttaisi kohtuuttomia lisätoimia.

Oireettoman kansalaisen testaaminen on tulossa maksulliseksi, mikä myös turvaa vähemmistön asemaa, koska rokottamattomien testaaminen on edelleen välttämätöntä, etenkin vähemmistön sisäisen turvallisuuden kannalta. Testauskapasiteetin riittävyys on tärkeää.

 

Eihän yo. menetelmää voida tietenkään Suomessa soveltaa. Ei niin pientä vähemmistöryhmää, joka ei löytäisi tästä moitittavaa. Kirjelmätulva vähemmistövaltuutetulle ja oikeusasiamiehen virastoon olisi varma. Enemmistö todennäköisesti vaikenisi, vähemmistön oikeuksien nimissä. 

 

Koronaepidemian hoito on onnistunut huonosti demokratiassa, mutta eipä se ole hallinnassa totalitarismissakaan. Vatulointi jatkuu, ja tietenkin korona.

sunnuntai 22. elokuuta 2021

 Suomalainen matkustaa aina

Iäkkäät vanhempani tarvitsevat henkilöllisyystodistukset mm. sote-asiointia varten. Ajokortit ovat vanhentuneet, joten hankitaanpa henkilökortit. Lähetämme digipassikuvat suoraan poliisin tietokantaan ja sitten sähköisiä hakemuksia verkossa täyttämään. MUTTA, pitää antaa sormenjäljet poliisille! Vanhukset eivät tarvitse henkilökorttiasetuksen määrittelemää matkustusoikeudellista henkilökorttia. (EU:n henkilökorttiasetusta täydentävä kansallinen lainmuutos 2.8.2021 - EU 2019/1157). He eivät ole edes aikeissa ylittää valtakunnanrajaa. Se saattaisi olla vaikeaa näin korona-aikana jopa sitkeille sota-ajan lapsillekin.    

                                          
Epäilin luetun ymmärtämisen kykyjäni, joten varmistin asian vielä poliisin neuvontapuhelinpalvelusta. Avulias rouva vahvisti asian kysyttyään neuvoa ”taustalta”. Lakimuutoksen sanamuoto on yksiselitteinen; kaikilta yli 12-vuotiailta otetaan aina sormenjäljet. Päättelimme yhdessä, että säädöksen alkutekstin ”matkustusoikeudellinen henkilökortti” on harhaanjohtava, koska sen eroa ”matkustusoikeudettomaan henkilökorttiin” ei ole määritelty tai sitä ei. Tai sitten oletusarvona on käsitys, että kaikki suomalaiset tahtovat pois tästä onnellisten maasta, ja poliisit saavat kattavan sormenjälkitietokannan henkilökorttien sivutuotteena.

 

Vanhempani asuvat Oulunseudulla 700 km:n päässä minusta, ja heillä on 50-75 km matkaa poliisiasemalle, riippuen siitä minkä putkan he valitsevat. Niinpä sovitamme nyt aikatauluja, ja suunnittelemme yhteistä seikkailuretkeä poliisiasemalle. Sinnekin pitää varata aika hyvissä ajoin etukäteen, kuten lääkärin vastaanotolle ikään. Absurdia on, että jopa pääkaupunkiseudulla on poliisin ajanvaraus pahoin ruuhkautunut ja kahden viikon jonotus on tavallista.


Tämä henkilökorttiasetuksen uudistus on tuore esimerkki siitä, miten ministeriöt ja valtioneuvosto suoltavat lakeja kuin päiväkirjan reunamerkintöjä. Lopputulos on kansalaisten oikeusturvan kannalta luokatonta lainsäädäntötyötä EU:n yhtenäisyyden nimissä. Lisäksi ko. laki on laadittu oletuksella, että kaikki kansalaiset asuvat jonkin, yhä harvinaisemmaksi käyvän, poliisin fyysisen toimipisteen läheisyydessä. Koko Suomea ei kannata pitää asuttuna kuin vaalipuheissa, mutta kansalaisten oikeudenmukaisen kohtelun soisi edelleen ajavan EU-federalismin ja keskuskaupunkiajattelun edelle.


Jouko Häyrynen
Kiskon pitäjä


(Julkaistu Kaleva-lehdessä 22.8.2021)

 


Jälkikirjoitus 24.8.2021
… ja tapahtui niinä päivinä, että keisarilta kävi käsky sormenjälkien antamiseen.


Digikuvassa käynnin jälkeen lähdimme luottavaisin mielin varaamaan aikaa poliisin pakeille.
Prosessihan on paperilla suoraviivainen. Kuinka väärässä olimmekaan!
Maakuntapääkaupunki Oulun poliisin palvelut ovat ruuhkautuneet em. uuden henkilökorttiasetuksen takia. Sormenjälkien digitointi on hidasta puuhaa ja koronarajoitusten takia vieläkin hitaampaa. Jonotusaikaa tarjottiin syykuun lopulle!
Siispä ajelimme maakuntarajan taakse Kemiin, jossa asia hoitui jouhevasti. Tulipa tervehdittyä kaupungissa asuvia tuttujakin, toki vain koronaturvallisesti ulkosalla.
MUTTA, isäni oli kaatunut ja naama pahasti mustelmilla, joten passikuva ei olisi ollut kelvollinen. Tarjosimme kuitenkin sormenjälkiä ja käsialanäytettä henkilökorttiprosessin nopeuttamiseksi.
Ei käynyt, ensin pitää poliisin tietokannassa olla ajantasainen passikuva! Joudumme siis tekemään syksymmällä saman prosessin uudestaan. No, nyt se on jo opittu, kantapään kautta.
Seuraavaksi täytyy äidin henkilökortti hakea poliisihallinnon paikalliselta logistiikkapartnerilta l. asiamieheltä (lue: marketista). Koska voimassa olevaa, lain määritelmän mukaista, henkilöllisyystodistusta ei äidillä ole, täytyy hänen antaa valtakirja jollekin passin tai henkilökortin omistavalle. Olen jälleen 700 km:n päässä, mutta onneksi sukulaiset auttavat.
Mietin, miten toimivat yksinäiset vanhukset tai henkilöt, jotka hakevat elämänsä ensimmäistä henkilökorttia, mutta eivät halua antaa valtakirjaa kortin hakemista varten kenellekään? Tuntemattoman Sotilaan kers. Hietasen sutkautus käy tällöin toteen: ”Kyll’ mää tiedän misä mää ole, mut kuka mää oikke olenkka. Ahvena, vai?”

Olen työurani aikana tehnyt n. 15 vuotta töitä ja asunutkin ajoittain Aasiassa. Siellä byrokratuksesta on tehty taidetta, ja hankalimmat maat ovat entisiä Englannin siirtomaita. Miltä kuulostaa esim. sääntö, että ilman todistusta henkilökohtaisesta sähköliittymästä ei saa paikallista ajokorttia tai työviisumia?!
Meillä ei ole ollut imperiumia, mutta siirtomaan asemassa olemme toki olleet. Ehkä juuri tästä syystä sääntökoukerot elävät ja voivat hyvin valtionhallinnossa. 
Suomalainen hallintoresepti sisältää: 
- pohjana kasaan keitetty liemi Ruotsin lakikokoelmasta vuosilta n. 1600-1800
- reilusti lisämausteita tsaarinajan Venäjän laeista ja Suuriruhtinaskunnan asetuksista vuosilta 1809 – 1917
- kotimaisia sekavihanneksia: tasavallan perustuslain ja lakikokoelmien sekoitus tyyliin leikkaa, liimaa ja korjaa huolimattomasti 
- päälle paksu suurus EU-lakeja ja asetuksia, jotka suomalainen lainsäätäjä lisää keitokseen sellaisenaan. Liittovaltion toiset maat sentään soveltavat lakeja paikallisiin olosuhteisiin johtoajatuksena tarkoituksenmukaisuus säilyttäen lain tavoitteet ja periaatteet.


Yhtä kokemusta rikkaampana kohti uusia takaiskuja. Turnauskestävyyttä ystävät!

 












lauantai 21. elokuuta 2021

SODAN DRAAMA


Yle 20.8.2021, klo 12:00-> suora lähtetys eduskunnasta.

Ministeri Haavisto ehdottaa suojelujoukkojen lähettämistä Kabulin lentokentälle turvaamaan suomalaisten

kotiuttamista lentoteitse perustuen ulkoasiainvaliokunnan mietintöön.

Kyseessä on vakava sotilasoperaatio: joukkojen lähettäminen yksipuolisella päätöksellä ilman sodanjulistusta sotatoimialueelle, lentokenttämottiin. Vihreitä miehiä siis. 


Eduskunnassa käytetään kannustavia, isäänmaallisia, puheenvuoroja: ”Nyt ja heti!”.


Kukaan ei kysy:

  • Onko joukko-osaston lukumäärä riittävä? Yksi taistelija tarvitsee 5-6 avustajaa takaportaaseen, joista kaksi pelkästään lataa ja kantaa akkuja!
  • Onko aseistus riittävä?
  • Onko sotilailla taistelukokemusta?
  • Onko Suomi valmistautunut mahdollisuuteen, että joukot voivat joutua pitkälliseen taisteluun Nato-joukkojen rinnalla (Tanska, Norja, Hollanti jne.)?
  • Mikä on plan B, jos suojelujoukkojen tehtävä muuttuu mahdottomaksi?
  • Millä taikakeinolla Suomeen evakuoitavat pääsevät kaupungilta Talebanin tiesulkujen läpi lentokentälle? Suomalaiset suojelujoukot eivät tehtävänannon mukaan saa poistua lentokentältä ja "sen välittömästä läheisyydestä".

Yksi senaattori sentään muisti kysyä, onko sotilaiden vakuutusturva kunnossa, ja toinen halusi varmistuksen sotilaiden ammattitaidosta. Kolmas murehti, miten ilman lupaa voidaan rahdata aseita ja ammuksia Afganistaniin. Armeija marssii vatsallaan, joten muonituksesta olitiin yksimielisesti huolissaan. Olé


Eduskunnan keskusteluteatteri pitää kansanvaltaisessa maassa käydä. Päätös on varmaan jo tehty eilen, ja joukot ovat matkalla vielä ennen auringonlaskua (joka vahvistui todeksi aamulla). Presidentti Paasikivi taitaa nauraa touhulle pilven reunalla menneitä muistellen. Päätös sotilasosaston lähettämisestä pelastamaan siviilejä on oikea. Armeijan, puolustusvaliokunnan & presidentin päättäväisyydestä voi valtioneuvosto, STM ja THL ottaa mallia korona-puuhastelussaan. Kriisejä ei ratkaista kielikukkasin ja retoriikalla.


Katson tv-lähtetystä, kun avoimesta ikkunasta kuuluu juuri alkaneen suojelujoukkojen karsintakokeen kammunnat. Rantojen miehet syytävät vismuttia taivaalle kohti vesilintuja. Paljon kuuluu 2-3  ns. ”paikkolaukausta”. Ei taida olla kelvollista soitilasmateriaalia Afganistanin rintamalle.



JK. Aamulla 21.8. klo 0800 Suomen aikaa uutisoitiin, että kaksi SA:n kuljetuskonetta ovat Tbilisissä, Georgiassa, ja jatkavat välilaskun jälkeen matkaa kohti rintamaa. Onnea matkaa, sitä tarvitaan.