torstai 23. tammikuuta 2020

Oppimisympäristöselvityksen kuntalaispalaute



Lähetetty Salon kaupungin kirjaamoon 23.1. AD 2020




Tarinoita Salosta 2020

Tarinan kertominen on asiatekstiä vahvempi viestinnän tapa. 
Siispä olen piirtänyt kynällä kuvia salolaisesta elämänmuutoksesta juuri nyt. Tarinat ovat kollaaseja useista elämänkohtaloista. Henkilöt ovat kuvitteellisia, eikä niillä 
ole suoraan esikuvaa elävässä elämässä. Näillä tarinoilla pyrin kuvaamaan kuntalaisten tuntemuksia epävarmojen tulevaisuudennäkymien keskellä ja kenties vaihtoehtoisia polkuja Salon selviytymisstrategiaan. Kunnallisen päätöksenteon asialistalla on nyt päätöksiä, jotka antavat eväät uuteen kasvuun, selviytymiseen tai naulaa laudat ikkunoihin liitoskunnissa.
Kumpaa haluamme? Paluun kauppalaksi Uskelan liitosalueineen vai Varsinais-Suomen selviytymistarinaksi? Oli päätöksien lopputulos kumpi tahansa,  niin siitä puhutaan vielä kauan. Keskustelun etumerkki on päättäjiemme käsissä.

Kiskon pitäjässä 23.1.2020
Jouko Häyrynen





Kiikalan nuoripari v1.0

Tuija Terkkari ja hänen puolisonsa Lauri Logistiikka-ammattilainen asuivat Espoossa, ylihintaisessa kaksiossa. Perheenperustaminen on ajankohtainen, mutta pääkaupunkiseutu ei ole oikein heidän juttu. Muuttaisimmeko maalle? Tuijan vanhemmat asuvat Kiikalassa, Suur-Salossa. Josko sinne?
Muutaman viikonloppukäynnin jälkeen päätös varmistui; Kiikalaan! Kohtuuhintainen ok-talokin löytyi kirkonkylän reunalta, läheltä päiväkotia. Alakoulu on kiven heiton päässä ja isovanhemmat avosylin parin kilometrin etäisyydellä. Bingo!
Pikainen muutto ja työpaikkojen vaihto. Onneksi ammatti-ihmisille on palvelusektorilla töitä keskimääräistä paremmin, kunhan on muuttohalukkuutta. 25 minuutin työmatka molemmilla on alle puolet siitä, mitä oli pääkaupunkiseudulla asuessa.
Elämä maaseutukaupungissa alkoi mukavasti, ja ensimmäinen lapsi syntyi kaksi vuotta sitten. Huhuja palveluverkon leikkauksista oli kuultu ja luettu paikkakunnan aviisista, pää-äänenkannattajasta. Uutiset tuntuivat etäisiltä ja epämääräisiltä. Uusia perheitäkin muutti Kiikalaan 2-3 vuodessa.  ”Tunnin junan” asemaa kaavailtiin Suomusjärvelle, 15 minuutin etäisyydelle. Valopilkkuja elämään löytyi. Toisen lapsen ollessa tulollaan paukahtaa uutisia: koulu kiinni, päiväkoti kiinni, vanhainkoti kiinni, kirjasto kiinni, eikä sitä Suomusjärven asemaa sitten tule ”meidän elinaikanamme”.
Kiinteistöjen arvot romahtivat Kiikalassa välittömästi, joten hiljattain ostetusta talosta ei enää pääse irti kuin lahjoittamalla. Päätien varressa on ”Myytävänä” kylttejä kunnan kiinteistöjen porteilla. Ostajia ei ole näkynyt, joten kiinteistökustannussäästöt saavat vielä odottaa parempia suhdanteita.
Tuijan vanhemmat muuttivat pellonreunasta nuorenparin ok-taloon, mutta palveluja ei enää kirkonkylässä ollut. Heidän tulevaisuus oli kovin turvaton ja epävarma hiljenevässä kylässä.
Kotona on hyvä vanheta, näin hokee kunnan vanhushuolto. 
-   Niin, mutta ei ilman apua, palveluja ja turvallisia tulevaisuuden näkymiä, miettii Tuija mielessään ja pakkaa kodin irtaimistoa. 

Lauri kantaa kalusteita autokatokseen, ja sanoo totisena mutta pää pystyssä:
-   Tuija rakas, kyllä me tästä selvitään. Ei yksi huti vielä koko elämää kaada. 

Muuttoauto Hyvinkäälle tulee tunnin kuluttua. Tuijan kyyneleet sekoittuvat talviseen tihkusateeseen.







Kiikalan nuoripari v2.0 

Tuija Terkkari ja hänen puolisonsa Lauri Logistiikka, asuivat Espoossa, ylihintaisessa kaksiossa. Perheenperustaminen on ajankohtainen, mutta pääkaupunkiseutu ei ole oikein heidän juttu. Tuijalla oli töitä liikaakin, mutta Laurin kuljetusfirma oli kovan kilpailun takia kannattavuuskriisissä. Muuttaisimmeko maalle? Tuijan vanhemmat asuvat Kiikalassa, Suur-Salossa. Josko sinne?
Muutaman viikonloppukäynnin jälkeen päätös varmistui; Kiikalaan! Kohtuuhintainen ok-talokin löytyi kirkonkylän reunalta, läheltä päiväkotia. Alakoulu on kiven heiton päässä ja isovanhemmat avosylin parin kilometrin etäisyydellä. Bingo!
Pikainen muutto ja Tuijan työpaikan vaihto. Onneksi ammatti-ihmisille on palvelusektorilla töitä keskimääräistä paremmin, kunhan on muuttohalukkuutta. 25 minuutin työmatka on alle puolet siitä, mitä oli pääkaupunkiseudulla asuessa.
Elämä maaseutukaupungissa alkoi mukavasti. Salon kylätoimikuntien pohjalle perustettu kaupunginosavaltuusto toivotti nuoret tervetulleiksi ja yhteisöllinen naapurusto auttoi nuoria alkuun. Tuija löysi Kiikalan Kelopartiosta vanhat partiokaverit ja aloitti partioharrastuksen uudestaan. Innokkaita pikkupartiolaisia oli n. 50, joten aikuisia tarvittiin. Lauri meni mukaan riistanhoitotyöhön ja Kiikalan metsästysseuraan koejäseneksi. Appiukon jo metsittyneet pellot raivattiin riistapelloiksi.  KiiKiSuon yrittäjät opastivat nuorta yrittäjää eteenpäin, ja verkostoituminen koko Salon alueella oli jouhevaa. Kaikki oppivat nopeasti tuntemaan toisensa pienellä paikkakunnalla, toisin kuin kasvottomalla pääkaupunkiseudulla. Pienuuden ja läheisyyden ekonomia löi suuruuden ekonomiaa korvalle!

Ensimmäinen lapsi syntyi kaksi vuotta sitten. Huhuja palveluverkon leikkauksista oli kuultu ja luettu paikkakunnan aviisista, pää-äänenkannattajasta. Uutiset tuntuivat etäisiltä ja epämääräisiltä. Hyvinhän täällä Kiikalassa elettiin, vireä pitäjä. Uusia perheitäkin muutti Kiikalaan 2-3 vuodessa. Pari Tuijan ja Laurin tuttua pariskuntaa tuli heidän perässä. Yksinyrittäjiä ja taiteilijoita.  ”Tunnin junan” asemaa kaavailtiin Suomusjärvelle, 15 minuutin etäisyydelle, vaikka se taitaa olla todellisuussta vasta 50 vuoden kuluttua. Valopilkkuja elämään siis löytyi. 

Toisen lapsen ollessa tulollaan paukahtaa uutisia. Kaupungin yleissuunnitelma: koulu kiinni, päiväkoti kiinni, vanhainkoti kiinni, kirjasto kiinni, eikä sitä Suomusjärven asemaakaan sitten tule ”meidän elinaikanamme”.
Onneksi Salossa aloitettiin lähidemokratian soveltaminen Ruotsin mallin mukaan, ja kaupunginosavaltuustot (pitäjävaltuustot) olivat jo toiminnassa. Kaupunginosavaltuusto ottaa rivakasti ohjat käsiinsä. Kaupunki keskusjohto antaa raja-arvot koulu- ja sosiaalitoimen kulubudjetille ja ohjeelliset suositukset henkilöstön ja koululaisten määrille. Aloitettiin myös suunnittelu Suomusjärven ja Hiiden koulupiirien kanssa. Yhteinen suunnittelutiimi muodostettiin kaupungin opetustoimen ja kaupunginosahallintojen kesken. Paikallinen tieto tuli tehokkaasti huomioonotetuksi. Lukuisat vanhemmat olivat mukana paikallisessa lähidemokratiassa.
Päiväkotilasten, koululaisten ja vanhusten määrät tasattiin ja perheiden yksilöidyt tarpeet otettiin huomioon ja ennen päätöksiä. Etäisyydet eri yksiköiden välillä ovat vain 5-15km, joten liki kaikki saivat jatkaa arkista elämää kotiseudullaan.
Rekijoen koulua oli kaupunki yrittänyt myydä vuosikausi tuloksetta. Nyt siitä muodostettiin monitoimitila, jossa lasten ja vanhusten harrastusryhmät saivat edulliset toimitilat. Kaupunginosahallinto hoitaisi ylläpidon.
Tuijan vanhemmat huokaisivat helpotuksesta pellonreunan mökissään. Niin kauan, kun vielä terveyttä riittää, niin kyllä tässä pärjäillään, koko suvun voimin. Muutto lähiseudun johonkin vanhainkotiin tulee sitten aikanaan. Hyvä, että on vaihtoehtoja.



Kiikalan, Suomusjärven ja Hiiden eloonjäämisponnistukset kantoivat hedelmää. Aktiivinen kaavoitussuunnittelu, jossa asukkailla ja alueen intressiryhmillä oli entistä vahvempi vaikutusmahdollisuus, kasvatti hitaasti mutta määrätietoisesti alueen asukasmäärää, piti koulut ja muut palvelut toiminnassa ja lisäsi yrittäjien kautta taloudellista toimeliaisuutta.
Ei sitä Suomusjärven asemaa koskaan tullut, mutta E18-moottoritiestä kehitetty kasvukäytävä ja kohtuullisen lyhyt matka ns. ”Lohjansolmuun” olivat hyvä vetovoimatekijä Salon itäisille pitäjille. E18-tien, Turku-Helsinki radan ja Hyvinkää-Hanko -radan risteyksestä kehittyi uusi, vakuuttava logistinen ”Uusi Lohja”.
Muutaman vuoden kuluttua Kiikalan lentokenttä sai sijoittajan ja pian rahtiliikennekenttä, ”Lohjan lentokenttä”, tunnettiin teollisuuden keskuudessa vikkelänä ja laadukkaana Lohjansolmun logistiikkapartnerina. Harrasteilmailukin piristyi. Kiikalan Lentokerho aloitti ensimmäisenä Suomessa sähkökäyttöisten pienkoneiden käytön. ”Positiivinen pörinä” oli muuttunut kestävän kehityksen suhinaksi läpi koko kulmakunnan.

-   Kotona on hyvä vanheta, totesi Tuijan äiti leipoessaan tyttärentyttären kanssa kiikalalaisia varilimppuja ja pullaa, ja katsoessaan ikkunasta Suomusjärventien liikennevirtaa.






Kiskon ennakoivan elämisen kurssi 2020

Kunta tekee palvelurakenteen selvityksiä ja ennusteita. Se on kunnan tehtävä. 
Toinen tehtävä on yrittää mahdollisimman tarkasti pitää kiinni sopimuksistaan.
Muuten ei ole luottamusta eikä kuntaan asuinpaikkana sitoutuneita kuntalaisia.
Suurissa kuntaliitoksissa viime vuosikymmenillä tehtiin liitoskuntien kesken 
sopimuksia, joilla sovittiin peruspalvelujen saatavuus vanhoissa kunnissa, jotka
yhdessä yössä muuttuivat syrjäkyliksi. Juridisesti sopimukset eivät enää ole voimassa,
mutta henkisesti kylläkin.

Ennen kuntaliitosta Salonseudun kehyskunnat investoivat reippaasti palveluihin ja rakensivat
velkarahalla. Niin teki Kiskokin. Uusi koulukeskus ja urheiluhalli rakennettiin vielä 
vanhan Kiskon kunnan toimesta, samoin päiväkoti. Pahus, kun urheilukentän peruskorjausta
ei ehditty toteuttaa! Kuntaministerit ja -liitosviskaalit eivät tietenkään tästä tykänneet.
Toisin kuin oli kaavailtu, uusi suurkunta aloitti velkaisena, eikä terveeltä pohjalta. Ei, vaikka
porkkanarahoja jaettiin, jos ei runsaskätisesti mutta kuitenkin.
Toki palveluverkon rakennuskanta oli suurliitoksen hetkellä kunnossa.

Tätä kurjuutta on kärsitty yli kymmenen vuotta. Suomen rakennemuutos on jo autioittanut
Pohjois-Suomen. Nyt näyttää olevan vuorossa eteläiset maakunnat. Niinpä kunta ennakoi,
ja tekee uudet palvelurakenteen selvitykset Kuntaliiton ennusteiden pohjalta. Ennusteissa ei ole otettu lukuun mahdollisia kuntaan muuttavia nuorperheitä, eikä lapsimäärän kasvua joka alueellisesti voi hyvinkin olla mahdollista. Todennäköisyyksien arviointi ei nähtävästi ollut tehtävänasentannan lähtökohtia. Samoin kenties vanhentuneiden koulupiirien rajojen siirtoa ei ole harkittu. Entisten kuntien rajat ja nykyinen suurkunnan demografia ovat alueittain kovin kaukana toisistaan. Annettu negatiivinen yleiskuva on peittänyt kaiken mahdollisuuksien arvioinnin alleen.
Kiskon kohdalla ennustetaan, että lasten määrä romahtaa ja niinpä päätetään vahvistaa ennusteiden toteutumista avoimen lähidemokratian nimissä. Kerrotaan jo ennen päätöksiä, että päiväkoti suljetaan vuonna 2024. 
Mikä on julkisesti ennustettu ja ääneen ajateltu, se yleensä toteutuu.
Tämä on Suomessa maan tapa.

Asukkaat tekevät suunnitelmia elämäänsä saatavilla olevan tiedon pohjalta. Perheen
lasten ikä on ratkaisevaa päätöksenteossa. Lapsien tekoa harkitsevat ja vauvaikäisten vanhemmat aloittavat välittömästi Kiskossakin uuden asuinpaikan etsinnän, kun odotettavissa on asumisedellytysten vaikeutuminen tai nykyisenkaltaisen elämänmuodon mahdottomuus.
Mitä Kiskossa olisi jäljellä 5 vuoden kuluttua? Ei päiväkotia, eikä varmasti alakoulua, kun ei ole koululaisiakaan. Terveydenhuolto on jo nyt pätkäpalvelua. Yläasteikäiset ja lukiolaiset kulkevat busseilla jo nyt suurkunnan keskustaan, jossa kouluverkon keskittäminen ja karsinta on vähintään yhtä rajua kuin vanhoissa kuntakeskuksissakin. 

-   Pitäkää erinomainen lukiomme lukiona, kuuluu yhteinen viesti opiskelijoilta ja opettajilta.

”Korkeintaan viisi vuotta, valkolakki juniorille ja sitten muutetaan työn ja palvelujen hakuun.”
Tässä voisi olla kiskolainen perhestrategia mallia 2020.




Paluumuuttajat, niitä kaivataan kipeästi. Vanhojen kiinteistöjen arvonlasku vain kiihtyy, joten on ostajan markkinat. Ostajia vaan ei ole, kun ei kohta ole palvelujakaan. Eläkeläistenkin palveluvaatimukset ovat nykyisin korkealla ja painottuvat terveyteen ja hyvinvointiin. Lääkäri, apteekki ja kauppa
ovat nykyisin lähipalveluja. Netti ja automaattikirjasto ovat laiha lohtu. Luonto toki on lähellä, mutta se ei riitä, vaikka olisikin paluumuuttajan lapsuuden rakkaita metsiä, marjamaita ja kalavesiä

Huoltoaseman ja lähikaupan jatkuminen on epävarmaa. Ilman asiakkaita ei ole apteekkia, parturia, ravintolaa, eikä pientä joukkoa putiikkeja.
Kesämökkiläiset kausiasiakkaina eivät riitä yrittäjien toimeentulon takuumiehiksi. Suurten kauppaketjujen tuottotavoitteet ovat vieläkin korkeammat ja päätökset tehdään kaukana asiakkaista.


Ennakoivan ajon kurssi autoilijoilla, ennakoivan elämän kurssi kaikille suomalaisille.

sunnuntai 29. joulukuuta 2019


23.12.2019

Sotetasauksen jälkeisen viikon ensimmäisen päivän eräänkeliumi.


Ja tapahtui niinä päivinä, että Pääministeri meni vaihtoon Saulius Harvasanaisen ollessa kyynäränmittaisella itsetunnolla varustettujen Pohjolan menninkäisten hallitsija.

Koska joulu oli jo liki, porukka päätti että mennään samoilla laintauluilla uuteen vuoteen millä edellinen hallitus oli sotavaununsa kiveen rikkoneet. Meillä kun taitaa edelleenkin olla sama matka.
Eihän tässä joulusiivouksen lomassa ehdi mitään uutta hallitusohjelmaa laatimaan. Vaihdetaan vähän vaan maan tietäjäjoukkueen koostumusta.
Näin tehtiin, ja hyvä kuin mikä siitä tulikin!
Onnea onnittelivat onnettaret toisilleen yhteisen hallitusmatkan alussa.

Ja katso, kun arki koitti, julkaisi Läntisen maakunnan tietäjätär suuren ilon Uudenmaan maakuntaan; Ikioman SOTE:n armo on laskeutuva heidän päälleen, jotta ilon ja autuuden aurinko ei enää koskaan laskisi tämän valtakunnan valitun heimon päältä. 

Kera KERA:n riensi pääkaupungin Temppelinherra ja pienemmätkin kihot yhdessä ylistämään: ”Tämän on meidän oma sote, niin kuin jo keväällä sitä rukoilimme.  Eipä ole muilla edes lupausta autuudesta, mutta täällähän kaikki suomalaiset jo asuvat. Kiitos olkohon viisaiden tietäjättärien!”

”Viideksi jaettakoon maakunta ja kukin menköön omaan sotepiiriin verolle pantavaksi. Kaikki on lain kirjaimen mukaista, vaikka valinnanvapauden ja pääkaupungin kohdalta jakkupuku hiukan ahdistaakin.”, totesi Lännen tietäjätär julkilausuen.

”Viisi on hyvä luku, ja demokratia lisääntyy.”, lisäsi Kaakonkulman tietäjätär. ”Viisi on hyvä luku, viisi on hyvä luku.”, kertasi erityisavustajien kuoron jäsentä.
Lapin tietäjätär oli hiiren hiljaa. ”Ei tule olemaan helppo joululoma minulla kotiseudun palkisilla selitellä tämäkin etelän vetelien keksintö parhain päin. Auttaakohan edes tonttupoika, Lapin Pelastaja?”, aprikoi Lapin tietäjär koko maan sanomalehdlle, Lapin-Uusi-Suomi-Kansalle.

Kun huuma haihtui , palasi taivahan kansi kaamoksen mustaksi. Jo nousi hitaasti myös pirkkalaisten kuoro: ”Mekin tahdomme oman SOTE:n! Se kuuluu meille kuin kuoripäälliset perunat ja suolasärki.” Hämeen harmiksi olivat tietäjättäret lennähtäneet jo joululomalle, ja Tammerkosken rantamilla joutuu pormestari omiansa hillitsemään viikon, kaksikin. Pertuskat ja hangot ovat tanassa kosken molemmin puolin läpi joulunpyhien. Kalevankankaalla raikuu uhmakas laulu, kuin sata vuotta sitten.

Vaan ei taida olla peli vielä aivan pelattu. Rahakirstunvartijat temppelin esipihalla uskaltautuivat muistuttamaan: ”Eipä oo rahhoo soteen, ei oo rahhoo.”  Samaan kuoroon liittyi jo muitakin uskossaan heikkoja kommentoiden: ”Kansalaisten tasa-arvo, yhtenäisyys ja oikeudenmukainen kohtelu on vaarassa aina Pohjan perukoita myöten.”


Kolmentoista valtiosihteerin ja 69:n viisaan erityisavustajan sekakuoro sai ilmoille viimeisen värssyn ennenkuin valtakunta vaipui jouluiseen koomaan: ”Vaan syädähän ja juodaan hyvin (velaksi) ensin juhlapyhät. Laskun ja maksun aika tulee vasta ensi vuonna - jos vielä silloinkaa

maanantai 16. joulukuuta 2019

1´000´000 suomalaista haavetta


1´000´000 suomalaista haavetta


Maaseudun Tulevaisuus - Lähes miljoona suomalaista miettii vakavasti maallemuuttoa

Voisiko MT:n kyselyn tulosten taustalla olla viiteryhmä, jolle kysely on kohdennettu?
Arvaus:
Esimerkiksi Oulun, Jyväskylän, Seinäjoen Kuopion, Iisalmen, Joensuun ja Lahden talousalueilla on jo 20 vuotta muutettu "keskuskaupunkiin" ja maaseutu on tyhjentynyt. On opiskeltu, hankittu ammatti ja työpaikka sekä perustettu perhe. Nyt pitäisi saada lisää asuintilaa perheelle, mutta asuntojen hinnat ovat karanneet, koska nykyisen asunnon arvo on romahtanut Hki-Tre-Turku "väestöimurin" vaikutuksesta.
Kas, lapsuuden kotikylällä on runsaasti vapaita ok-taloja ja tilakeskuksia. Työmatka keskuskaupunkiin olisi alle 1h ja kyläkoulu on kunnan viimeinen, joten sen lopettaminen ei ole lähiajan kysymys, ellei lopeteta koko Suomea! 
Mutta sen kaupunkiasunnon arvo on suurin este haaveen toteuttamiselle. Nettiä kuitenkin selataan aktiivisesti ja suunnittelu jatkuu perheissä.

On aivan sama onko näitä maallemuuttoa suunnittelevia 1milj. vai 100´000. He ovat Salonkin asukaspotentiaalia. Maallemuuttajat kuitenkin seuraavat tarkkaan maaseutukuntien tapaa kehittää palveluja ja tapaa pitää kunta elinkelpoisena. Esim. tieto Kiskon päiväkodin sulkemisesta 2024 on "kielletty ajosuunta" -merkki kaikille wanhaan kaivospitäjään muuttoa suunnitteleville. Ennustus: seuraavaksi lähtee alakoulu n. 2027, kun kylästä ovat lapset loppuneet.
On hyvä, että kunta kertoo avoimesti suunnitelmista e n n e n päätöksiä, kiitos siitä. Valtakunnallinen media on kuitenkin pitänyt jo huolen, että Salo mielletään kuihtuvaksi kunnaksi, vaikka lähivuosina pyörrettäisiinkin jo tehtyjä/kaavailtuja leikkauksia.
Perheet eivät spekuloi, vaan valitsevat tässä epävarmassa maailmassa asuinpaikakseen pienimmän riskin vaihtoehdon sen tiedon perusteella, mitä kunnat kertovat julkisuuteen.

Onkohan seuraavaksi odotettavissa talousalueiden keskuskaupunkien vastaisku, jolla pyritään pitämään veronmaksajat kaupungissa ja tekemään maallemuutto vähemmän haluttavaksi? Onko keskuskaupunkien "palvelurakenteen tiivistäminen" sittenkin puolustuskeino, jolla maaseutumaisten kaupunkien keskustojen palvelutason ylläpito on tärkeämpää kuin liitoskuntien vanhojen keskustojen?

Tasa-arvoinen Suomi on joillekin tasa-arvoisempi kuin toisille.




keskiviikko 11. joulukuuta 2019

OPPIMISYMPÄRISTÖUUDISTUS JA OPPIVA SALO


Salon palveluverkkoselvitys esiteltiin tänään 10.2. 2019 illalla kaupunkilaisille.
Mitä jäi kahden tunnin (kaksoistunnin) oppimäärästä?

Pakkasen puolelta:
  • kylät tyhjenevät
  • koulut kylmenevät
  • kaupunki ikääntyy
  • väestö vähenee (pahin Tilastokeskuksen ennuste vuonna 2030 -8000 henkilöä nykyisestä!)
  • nykyiset opetustilat ovat/eivät ole muunnettavissa uusiin tarpeisiin ja kategorisesti "hometiloja, kun niin sovitaan"
  • yhdistettävien koulujen oppilasmäärät kasvavat
  • tunnin juna halkaisee suunnitellun laajan koulukampuksen matkalla Kirkonmäen uumenista kohti Helsinkiä
Ei aivan kaikki ole negatiivista tiedottamista:
+ opetusryhmän koko (20 oppilasta) on riittävän pieni
+ kaupunkirakenteen tiivistyminen lisää kaupunkimaisuutta
+ koululaisten yleiskunto kasvaa; omaehtoinen koulumatka 3km -> 5km (säästö 365´000€/v)
+ usko kärkihankkeiden vetovoimaan on kaupungin johdossa järkkymätön;
Salon kaupunkistrategia 2026 - Kärkihankkeet; näillä saadaan ”vetovoimaa ja pitovoimaa”
  1. Salo2021-hanke
  2. Oppimisympäristöuudistus ja Oppiva Salo
  3. Salo IoT Campus
  4. Ekovoimalaitokseen tukeutuva kiertotalouspuisto
  5. Toimiva työyhteisö
  6. Kt 52 kehittäminen Salon kohdalla, II vaihe
  7. Salon sairaalan tulevaisuus
  8. Tunnin juna
  9. Tulevaisuuden asumisympäristö
  10. Tulevaisuuden liikkumisjärjestelmä



Summarum:
Poliittisessa keskustelussa uskotaan joulupukkiin: Uskotaan, että tiheä kouluverkko on vetovoimatekijä, vaikka muuttoryntäystä ei ole näköpiirissä, koska työpaikkoja ei synny myrskytuulen lailla. Kunta on palveluntarjoaja, joka vastaa kysyntään. Tämä yhteiskunnallinen työnjako on pahasti unohtunut. ”Työpaikkojen luominen”  ei saa tarkoittaa uusia kunnallisia virkamiehiä ja työntekijöitä, siis lisää kuluja.

Grande Final:
Salon rautatieaseman (lue: Salon vaatiman Tunnin Junan Pakkopisteen) ympärille kerääntyy busseilla, takseilla, maantiemönkijöillä ja mautoilla vähenevä nuoriso opiskelemaan tietoja ja taitoja.

Vapautuvat kiinteistöt laitetaan myyntiin, Rekijoen koulun jatkoksi ( ollut jo monta vuotta myynnissä). 

torstai 21. marraskuuta 2019

Suvaitsevaisuuden ja hyvän tavan rajoja vedetään uusiksi.


Tästä pamfletista tuli tavallista monisävyisempi, koska Suomi näyttää nouseen laukalle ja repii arvokeskustelua joka suuntaan. En ole aivan varma oliko oikeusasiamiehen toimiston tavoite viime päivien tapainen pullataikina, mutta sekaan vaan!

Tunnustuksellisen sisällön käyttäminen koulujen juhlatilaisuuksissa ei ole suotavaa ja kirkkoon ei ole enää asiaa koulupäivän aikana tapahtuvan juhlan järjestämiseksi. Näin on valtiovallan ohjeistus ylös huudettu, yhdenvertaisuuden nimissä. Oikeusasiamiehen toimisto linjaa, opetushallitus ohjeistaa, opettajat toteuttaa ja vanhemmat valittavat joka tapauksessa aina jostakin.

Ja keskustelu laajenee.
PPP avasi anteeksipyyntöjen portit valittelemalla 20.11.2019 1980-luvun saamelaisparodioitaan, ja vaatii ettei niitä enää esitettäisi. Yle ei (ainakaan vielä) lähden sensuroimaan arkistojaan. Kukahan seuraavaksi tulee esiin, pyytää anteeksi vuosikymmenien takaisia sanojaan ja vaatii nips naps leikkurin käyttöä. Elävästä Arkistosta löytyy paljon materiaalia julkisuuden henkilöiden lausunnoista. Mielenkiintoisimpia ovat kerran, joka kahdesti maailmankatsomustaan ja puoluekantaansa vaihtaneiden verbaaliset itsensä kieltämiset, sanalliset immelmannit.
Eipä taida web-aikakaudella onnistua, tai kuka sen tietää minkälainen Suomi tästä vielä syntyy. Pikku-Unkari?

Meillä kaikilla on uuden normaalin aikakaudella paljon anteeksipyydettävää. Ei vähiten kaikilla esiintyvillä taiteilijoilla.
Nyt ahistaa ja jumittaa! 

Jäin miettimään, kuinka monen perheen mielen olenkaan nuorena poikana kaveriporukan kanssa pahoittanut, kun kiersimme kylillä laulamassa Tiernapoikia. Toki ”ei viekkauella eikä vääryyellä, vaan teijän oman hyvän lupanne jäläkeen”. Esiintymispaikkoina olivat kodit, kansakoulut ja tietysti kunnan ainoa keskikoulu ja lukio. 
Minä häärin pääpukarina, oikein kukkkona tunkiolla (Herodes) jatkamassa tunnustuksellista perinnettä Juuttaan maan Taavetin kaupungin tapahtumista Jouluyönä numero yksi. Kaverini Jouko maalasi kynttilän liekissä poltetulla pullonkorkilla naamansa mustaksi, kuin Kanadan pääministeri paljon myöhemmin. Blackface on nyt rasistista ja siis pannassa.
YLE aamun keskustelussa 19.11. esiintullut Suomen vapaa-ajattelijoiden edustajan linjaus selventää linjanvetoa. ”Joulupukki on oukei, sehän on ihmisten keksimä satuhahmo.”
Huom. Kuningas Herodes ja kuningas Balthasar (murjaani) olivat todellisia henkilöitä, joten loukkaus on ilmeinen.
Laulua ”Keisari Aleksanteri, Suomenmaan suuriruhtinas, hän pois otti orjuuden …” ei sentään saanut 1960-luvun YYA-Suomessa laulaa. Tehtaankadun kätyrit olisivat meidät pikkupojat ehkä käräyttäneet, ja se olisi seurannut tahrana kilvessä koko loppuelämän.

Jo adventtina 2017 Tiernapoikien esitys sensuroitiin Stockmannin kotisivuilta, ja ”itämaan tietäjä” kommentoi asiaa näin Ilta-Sanomissa 30.12.2017:
- Sosiologian professori ja rasismintutkija Vesa Puuronen Oulun yliopistolta sanoi IS:n aiheesta kertovassa jutussa, että perinteet eivät voi olla kiveen hakattuja.


Summa summarum: Me pohjoisen pojat olemme todistetusta olleet nuorisorikollisia!
Terveiset rikostovereille; Teuvo, Seppo ja Jouko. Tänään olisimme epäsovinnainen, kulttuurivallankumouksellinen kvartetti, joka uskaltaa tuoda näyttämölle yli 2000 vuoden takaisia historian hahmoja. 
Avaisikohan KOM-teatteri ovet encore-esityksellemme? Vasemmallahan on aina kovisteltu sovinnaisuuden kahleita, ja koska vasemmisto on lehtitietojen mukaan vaihtanut kokonaan kannattajakuntansa, kai sinne muutama pikkurikollinen mahtuu mukaan!



”Kiitos olkohon itse kullekin säädylle”, sinä entinen suvaitsevaisuuden ja avarakatseisuuden Suomi!

tiistai 19. marraskuuta 2019

Kemijoen viimeisiä kahleita jo taotaan!




Kemijoki Oy on oiva esimerkki valtionyhtiöstä. Valtio omistaa kuitenkin vain "rahaosakkeita" l. tukee yksityisten omistajien omakustanteista energiantuotantoa (ns. mankala-yhtiö). Yrityksen hallitus tekee ne varsinaiset päätökset esim. voimalan rakentamisesta. Laaja poliittinen tuki (ja vielä lappilainen) helpottaa luvitusta ja tukee paikallista hyväksyttävyyttä. Poliittisin perustein nimitetyn hallintoneuvoston äänekäs tuki "Lapin kehittämiseksi ja työpaikkojen synnyttämiseksi" auttaa äänien saannissa, kun kunnalliset ja valtiolliset vaalit jälleen pidetään. Tämä tietää koko hallintoneuvosto, varsinkin puheenjohtaja ja ”herra Lapin puolustaja”. https://www.kemijoki.fi/kemijoki-oy/hallinnointi-ja-johtaminen/hallintoelimet.html
Olisi poliittinen itsemurha yrittää argumentoida jotakin muuta, kuin maakunnan edunvalvonnan airuet.

Hallintoneuvosto, tuo muinaisjäänne suomalaisessa yritystaloudessa, on vain keskustelukerho. Tässä tapauksessa hallintoneuvosto on kuitenkin voimakas vaikuttaja, ja jäsenten poliittinen vaikutusvalta valtioneuvoston, eduskunnan lautakuntien ja ministeriöiden kammareissa on vahva. Juuri valitun Kemijoki Oy:n hallintoneuvoston koostumus on Lappi painotteinen, joten paikallinen ääni kuluu kyllä vahvasti, varsinkin kun lappilaisia ministereitä on Suomen nykyhallituksessa ennätysmäärä.
Hallintoneuvoston puheenjohtajan sanoin: "Sierilä on viimeinen puuttuva lenkki jo rakennetussa joessa ja täydentäisi voimalaitosketjun yhtenäiseksi. Hankkeella on merkittävät työllisyysvaikutukset, se hyödyttää aluetaloutta kiinteistöverotuotoilla ja ennen kaikkea hanke voidaan toteuttaa ilman yhteiskunnan taloudellista tukea."
Lapin kala- ja porokiistojen argumentointia mukaillen: "Tämä on Lapin sisäinen asia, johon puuttuminen loukkaa suvereenin maakunnan itsemääräämisoikeutta, ja ikiaikaisia  oikeuksia luontoon, perinteiseen elämäntapaan ja elinkeinoihin."
Toisin sanoen, lappilaiset haluavat itse rakentaa Sierilän, omin luvin, omalle joelle ja omin rahoin (Kemijoki Oy:n rahoituksella), koska "jokihan on jo pilattu". Tätä argumentointia on kuultu myös Etelä-Suomen maakuntajohtajienkin suusta, kun virtavesistöjen kunnostamisrahoista on käyty kilpailua. Kaikki voittavat, energiateollisuuskin. Lisää vesivoimaa pohjoiseen. Poissa silmistä, poissa mielestä. 


Täältä löytyy Sierilän voimalaprojektin hyvin valmisteltu esittely ja lisää perusteluja epäileväisten kansalaisten käännnyttämiseksi. 

Olkaa kansalaiset vahvoja uskossa. Hyvää tarkoittavat Isänmaanystävät tässä vain yrittävät saattaa päätökseen kauan sitten aloitetun luonnon tuhoamisprojektin ihmisen hyvinvoinnin, kansantalouden ikuisen kasvun ja edistyksen nimissä!


Koska on hyvin todennäköistä, että nykyisen valtioneuvoston toimikauden aikana Sierilä nuijitaan läpi ja kaivinkoneet ilmestyvät (taas) Kemijoelle, esitän että joukkorahoituksella me kansalaiset rakennamme Virtavesiluonnon Muistomerkin Sierilän voimalan lähistölle; Rintakuvat hallintoneuvoston jäsenistä aseteltuna kehäksi käräjäkivien ympärille!